Rokivalmentajien kiinalainen vuosi
Julkaistu: 09.04.2019 00.00

Rokivalmentajien kiinalainen vuosi

teksti: Mika Uramo

Koutsiksi Kiinaan

Maailman väkirikkaimman maan panostus talviurheiluun vetää puoleensa ulkomaisia tekijöitä. Mahdollisuus olla kehittämässä jotain uutta, hyvä palkka sekä eksoottinen ympäristö ovat houkuttelevia vetovoimatekijöitä. Kun minua pyydettiin directoriksi seuraan jolla on 60 työntekijää ja jonka omistaja China Resources on yksi maan suurimmista yrityksistä niin kieltämättä se tuntui ainutlaatuiselta mahdollisuudelta. Seuramme joukkue Victory Dragons on Icool firman brandi ja yksi ensimmäisistä junioriseuroista Kiinan isoissa kaupungeissa. Meidän kotipaikka oli Pekingissä mutta hulppeiden ostoskeskuksien yhteydessä firmalla on jäähalleja 16 kaupungissa. Firmamme Icool keskittyy tasaisesti kolmeen toimintaansa jääkiekkoon, taitoluisteluun ja yleisöluisteluun.

Wukaichengin jäähallin henkilökunnan heinäkuinen yhteiskuva.

Paikanpäällä todellisuus oli kuitenkin "hieman" erilainen, kuin ne mielikuvat joilla reissuun lähdettiin. Kiinalainen juniorikiekko eroaa suomalaisesta yhtä paljon kuin nämä kaksi maata eroavat muutenkin toisistaan. Kun kultuuri, lasten urheilun rakenne ja toiminnan tavoitteet ovat erilaiset niin väistämättä urheilulajikin muuttuu omanlaisekseen. Kulttuurishokeilta ei vältytty mutta niin kauan, kuin ihmisillä oli hyvä tarkoitus kaikesta selvittiin. Töissä vastaan tuli yllättäviä tilanteita, mutta ei arki työn ulkopuolellakaan sujunut kommelluksista. Kokonaisuudessa vuosi oli opettava ja avartava. Kieltämättä välillä oli vaikeaa, kun päällimmäisenä oli tunne ettei järjestelmässämme (työssä) ole oikein meikäläisittäin mitään järkeä. Pääosin elämä Kiinassa oli kuitenkin todella hauskaa.

Kiinalaisten lasten päivät ovat pitkiä. Koulupäivän jälkeen opiskelut jatkuvat yleensä yksityisopetuksessa.

Kiinan väestökasvua rajoitettiin pitkään ns. yhdenlapsen politiikalla. Nykyisin tuota lakia ei ole enää olemassa, mutta se on jättänyt jälkensä. Useimmissa perheissä ei edelleenkään ole kuin yksi lapsi. Kiinassa julkisena puheenaiheena on lapsen kasvattamisen kalleus ja monet perheet kokevat ettei elintaso riitä toiseen lapseen. Eikä ihme, vanhempien panostus lapsensa koulutukseen eroaa paljon suomalaisesta. Koulun tai päiväkodin lisäksi vanhemmat järjestävät lapselleen aktiiviteetteja kulttuurin, urheilun ja kielten opetuksen suhteen. Se on valtava bisnes. Jääkiekossakin harjoituksia kutsutaan "oppitunneiksi" ja vanhemmat kokevat tehokkaimmaksi opetusmuodoksi yksityistunnit. Se ei oikein toimi joukkuelajeissa, mutta asia ei vaivaa jääkiekoa järjestäviä yrityksiä.

Toukokuussa 2018 osallistuimme kansainvälisten Sina-turnausten markkinointitilaisuuteen. Kiinalaiseen tapaan tapahtuman järjestelyt olivat vaikuttavat.

Valtion panostus talviurheiluun näkyy myös Kiinan suurimmissa kaupungeissa. Pekingissä juniorijääkiekon kasvu on valtavan nopeaa. Kesällä 2018 Pekingissä oli käytössä 75 jäähallia. Ja uusia halleja rakennetaan koko ajan lisää. Valtaosan rakennuttajina toimivat yritykset joiden pääbisnes on lasten jääkiekko ja taitoluistelu. Ice Stars =Tigers, Kunlun Red Star = Little Wolf, Dream, Flying Bears hallinnoivat kaikki useita jäähalleja ja seurojen toiminta voi olla koko maan laajuista. Myös koulut rakennuttavat itselleen uusia jäähalleja ja jääkiekko kuuluukin yli 50 koulun opetusohjelmaan Pekingissä. Osa jäähalleista (kuten meidänkin) ovat ostoskeskusten yhteydessä ja niitä hallinnoivat kyseisten ostoskeskusten omistavat yritykset.

Yksi meidän seuran taitavimpia pelaajia on 8-vuotias maalivahti Amy. Hänet palkittiinkin Rokin t-paidalla. Toisessa kuvassa Amy joukkueineen Taiwanissa pelatussa turnauksessa.

Kun jääkiekko kasvaa noin nopeasti eikä maassa ole vahvaa lajikuttuuria, aiheuttaa se omanlaisensa ongelmat. Toiminta voi olla aika villiä ja se on suunniteltu parhaiten maksaville asiakkaille (alle 12-vuotiaat). Lajiliitto ja valmennusjärjestelmä ovat vasta kehittymässä eikä kukaan linjaa vielä toimintaa. Joillekin tilanne on ihanteellinen: Pohjois-Kiinasta kotoisin ovat (entiset)pelaajat ovat päässeet juniorivalmentajina kiinni isoihin tienesteihin vailla meillä vaadittavaa valmennus- tai pedagogista koulutusta. Heillä ja seuroilla on yhteinen intressi: tehdä mahdollisimman paljon rahaa. Ei valmentajia voi siitä syyttää, eikä tavoite ei ole mitenkään tuomittava, vaikka se tuntuu meistä suomalaisista lyhytnäköiseltä. (Maassa maan tavalla: Jos vanhempia kunnioittavassa Kiinassa uutisoitaisiin Suomen vanhusten hoivabisneksestä, he pitäisivät meitä barbaareina) Juniorivalmentajan palkat voivatkin olla hurjia, sillä palkka perustuu harjoitusmäärään (yksityistunnit sekä pienryhmät) ja pelaajien lukumäärään harjoituksissa. Joissain seuroissa systeemiä on jo muutettu, mutta useimmissa junioriseuroissa 6-8-vuotiaiden valmentajat ovat taloudellisesti uransa huipulla. Seurat haluavat profiloitua ammattimaisiksi ulkomaalaisten valmentajien myötä mutta joskus ulkomaalaiset halutaan enemmän kasvoiksi, kuin tekijöiksi. esim. Wayne Gretzky toimii yhden junioriseuran kummina, mutta ei hänkään paikalliseen toimintatapaan voi vaikuttaa. Pekingissä toimivissa ulkomaalaisvalmentajissa on monia kansallisuuksia, usein vähäinen kokemus lasten valmentamisesta ja paljon erilaisia näkemyksiä. Asiat kehittyvät parempaan suuntaan, mutta muutos tulee olemaan hidasta.

Olympiauimahalli Water Cube toimi seminaaripaikkana Suomen ja Kiinan urheiluyhteistyö seminaarissa huhtikuussa 2018. "Roki, the most professional team in Finland" : näillä sanoilla mainio isäntämme esitteli seuraamme ennen toimitusjohtaja Pekka Kankaanrannan esitystä. Jälkimmäinen kuva on seuramme kauden päättäjäisistä, joissa samalla toivotettiin suomalaisvalmentajat tervetulleeksi.

Jääkiekon harrastaminen Pekingissä on arvokasta. esim. Edulliseksi mainostetun seuramme jäseneksi pääsee ostamalla 10.000 RMB (1300€) maksavan jäsenkortin, jolta kaikki harjoitukset veloitetaan. Se ei kuitenkaan riitä koko kauden ajaksi, mikäli pelaaja harjoittelee useammin kuin kerran viikossa ja osallistuu otteluihin. Maksut ovat samat kaiken ikäisille. Valmentajat järjestävät mielellään joukkueille leirejä jä turnauksia ja monet lapset pelaajat myös koulunsa joukkueissa. Oikein aktiivisen pelaajan kausimaksu voi olla esim. 40.000 RMB (5200€). Pekingissä keskiluokkaan kuuluvilla ihmisillä on varaa ja halua panostaa lastensa harrastuksiin. Meidän seuramme harrastajat olivat useimmiten todella varakkaista perheistä.

Kirjoitin seurallemme kymmenen kappaleen artikkelin suomalaisesta jääkiekosta. Artikkelin kokonaisuus koostui valmennuksesta, Suomi-kiekon strategiasta, pelaajapolusta, seurojen rakenteesta, kausijaksotuksesta, harjoittelun organisoinnista, kilpailujärjestelmästä yms. asioista joista suomalaiselle kiekkoihmisille ovat jokapäiväisiä, mutta kiinalaisille kenties uutta ja ihmeellistä. Kuvituksena toimi pääosin Rokin kuvapankki. Asistenttini Gao Rui käänsi tekstit englannista Kiinaksi ja eräs urheiluyliopiston jääkiekkojohtajista editoi kokonaisuuden kiinaksi julkaistavaan muotoon. Jossain vaiheessa sensuuri poisti kirjoituksestani näkemykset kiinalaisen jääkiekon ongelmista mutta Suomen systeemeistä sain kerrtottua vapaasti ja laajastikin. Artikkelit toimivat myös omana koulutusmateriaalinani Kiinan (CIHA) ja Pekingin (BHA) jääkiekkoliitoille, joiden järjestämässä valmentajakoulutuksessa toimin opettajana. Paikallinen verkkolehti Hockey+ teki artikkelista oman koosteensa ja hetken aikaa olin aika tunnettu suomalainen valmentaja Kiinassa.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ensimmäinen asia jota yritimme omassa seurassamme muuttaa oli luistelutekniikan opettaminen. Kiinalaisessa mallissa maila heiluu kahdessa kädessä ja korkealla. He haluavat korostaa tekniikkaansa harjoittamalla sitä hidastetusti. Tällöin myös kantapäät nousevat jäästä kohti takapuolta. Muutosta emme saaneet aikaiseksi valistamalla, näyttämällä tai millään muullakaan tavalla. Niimpä päätimme tehdä oheisen videon jäähallin screenille. Lähes vuoden jälkeen video todellakin pyörii hallimme screenillä. Osa valmentajistamme kuitenkin pitää kiinni omasta opetustavastaan. Ja miksipä ei pitäisi, kun perustelutkin ovat vahvoja: "Erilainen mallimme näyttää harjoituksia seuraavien vanhempien mielestä kauniimmalta." ;)

Tammikuussa presidentti Niinistön vierailun yhteydessä Pekingissä järjestettiin Suomi-Kiina talviurheiluvuoden avajaiset.

Tapahtuman tuotanto oli kiinalaiseen tapaan näyttävä: Tapahtumapaikkana toimi uusi olympialaisten jääharjoittelukeskus vanhan Shougangin terästehtaan alueella. Paikalle tuotiin muutama tuhat valkoisiin puettua yliopisto-opiskelijaa Suomen ja Kiinan liipujen kanssa katsojiksi. Televisioidussa esityksessa mukana oli 200 suloisen kiinalaisen lapsikuoro, 30 showtanssijaa, Jokereiden ja Kunlunin 10-vuotiaiden joukkueet, muodostelmaluistelijoita, jäätanssijoita, taitoluistelijoita, rullasuksihiihtäjiä, Suomen tasavallan presidentti ja rouva Jenni Haukio, Joulupukki, panda, lohikäärme, Isac Elliot, Kiinalainen naiskuoro, valoshow, Helsingin Ylioppilaskunnan mieskuoro, lisää pikkujunioreita, kiinalaisia olympiavoittajia, Jari Kurri, suomainen muodostelmaluistelujoukkue, Mika Poutala, Matti Suur-Hamari ja olihan siellä vielä paljon muitakin.Toki kolme päivää pitää tapahtumaan varten harjoitellakin, muuttaen paikalliseen tapaan päivittäin aikatauluja.

Kunlunin 08-joukkue muuten voitti Jokereiden vastaavan yhdistelmän. Se oli kova juttu kiinalaisille. Kymmenen vuotiaiksi saakka kiinalaiset pärjäävät epäilemättä kaikkien maiden vastustajia vastaan. Valitettavasti heidän harjoittelu ei tuosta enää kehity seuravalle tasolle ja voimasuhteet vaihtuvat vääjäämättä. Jääkiekko on Kiinassa todellakin aikaisen erikoistumisen laji, sillä yli 90 prosenttia (valitustunut arvio) harrastajista lopettaa jääkiekon 13 ikävuoteen mennessä. Tämä on erityisesti uusien jääkiekkokaupunkien ongelma. Harrastajat tulevat perheistä, joissa koulunkäytiin todenteolla panostetaan ja aikaa vievät harrastukset loppuvat keskikouluun mennessä.

Oheisharjoittelu ei aiemmin kuulunut seuramme jääkiekon ohjelmaan, vaikka sille oli olemassa loistavat tilat. Syitä oli monenlaisia: Paikalliset valmentajat eivät olleet innostuneita oheisharjoittelusta, vanhemmat eivät olleet sellaisesta koskaan kuulleetkaan ja seuramme koki vaikeaksi niiden hinnoittelun. Juuson valmentamat 5-vuotiaat lapset oppivat paljon myös jään ulkopuolella itse pidin oheisia päiväkotiryhmille.

Pekingin alueella kaupungin rahoittama BHA (Beijing Hockey Association) järjestää sarjatoiminnan, joka on seuroille ilmaista. Otteluajat voivatkin olla aikaisin aamulla ennen vakiintuneita harjoitusvuoroja tai yleisöluisteluita. Kaupunki ei kuitenkaan rahoita alle 7-vuotiaiden kilpailuja. Seurojen (vanhemmat ja valmentajat) toiveesta kilpailut kuitenkin järjestetään jo 5-vuotiaille ja alle kouluikäisten sarjatoiminta on näin ollen maksullista.

Sarjatoiminta on kiinalaisille tärkeää. Seuraaava ottelu on aina kauden tärkein ja siihen on syytä valmistautua kaikissa harjoituksissa. Otteluita arvioidaan tuloksen mukaan ja voittaminen peluuttamalla vain parhaita pelaajia on ennemmin sääntö kuin poikkeus. Pelaajia joukkueissa on yleensä jo lähtökohtaisesti liian vähän. Meidänkin seurassa alle 30:llä 2007-syntyneilllä pelaajilla oli neljä joukkuetta kolmen eri valmentajan alaisuudessa. Valmentajat pitävät tiukasti kiinni omista pelaajistaan ja seuran merkitys joukkuetoiminnassa on vähäistä.

Koska osa paikallisista tuomareista on ollut lahjottavissa tai muuten vaan luokattoman huonoja, järjestävät ovat hankkineet lasten otteluihin erotuomareita ulkomailta. Suomalainen tuomarikolmikkokin kävi ihmettelemässä touhuja muutaman viikon viime syksynä Pekingissä. Pojat tulivat kouluttamaan paikallisia tuomareita, mutta isännät olivat enemmän kiinnostuneista pitämään suomalaiset jäällä kellon ympäri viikonlopun otteluiden ajan. Luonnollisesti kenenkään fysiikka ei kestä sellaista ja tuomarivaihto Suomeen keskeytyi ennen aikojaan. BHA ei jäänyt kuitenkaan murehtimaan vaan hankki suomalaisten lähdettyä heidän tilalleen venäläisiä tuomareita.

Kaikki jääharjoitukset ovat 90 minuutin mittaisia ja niitä on vähemmän kuin Suomessa mikä on ymmärrettävää, sillä kulkeminen harjoituksiin Pekingissä ei ole ihan yhtä kätevää, kuin Lapissa. Joukkueharjoitukset eli "big class" pidetään Victory Dragons joukkueille kerran viikossa. Aiemmin harjoituksia oli kahdesti arki-iltaisin ykstityistyuntien jälkeen sekä viikonloppu aamuisin. Urheiluministeriö huomautti täysin aiheellisesti, ettei lasten tulisi harjoitella klo 20:00 jälkeen alkavilla vuoroilla. Meidän seura ratkaisi tilanteen lopettamalla joukkueharjoitukset arki-iltaisin. Samalla tuli lisää aikaa yksityistunneille, joiden aikoja ei ole hallinnon puolellta ohjeistettu ja ne tuottavat enemmän voittoa seuralle. Olimme Juuson kanssa päätöksestä jokseenkin tyrmistyneitä muttemme ylllättyneitä.

Nalleja jäällä. Ei aavistustakaan miksi, mutta tällaista tapahtuu. Toisessa kuvassa illan pienryhmä harjoitukset (small class) alkavat. Parhaimmillaan laskimme puolikkaalla jäällä olevan 10 valmentajaa ja yli 40 lasta. Ymmärrettävästi törmäyksiltä ei voi välttyä. Parhaimmassa (pahimmassa) tapauksessa lapsi kiertelee keiloja kaukalon lyhyellä sivulla kahdeksan tuntia viikossa.


Kiinassa ajatellaan, että toisten lajien urheilijoita voidaan kouluttaa talviurheiluun. Näin on päätetty ja näin tehdään, vaikka todennäköisyys tehdä aikuisesta lentopalloilijasta olympiatason mäkihyppääjä ja soutajasta hiihtäjä on kaiketi olematon. Meidän kokemuksiemme mukaan Kiinassa lapset erikoistuvat aikaisiin omaan urheilulajiinsa, eikä siellä tullut vastaan ajatusta monipuolisesta liikepankista tai monilajisuudesta.

Beijing Sport Universityn (8000 opiskelijaa) jääkiekkojoukkue harjoittelee ja elää kuten ammattilaiset. Useimmilla pelaajilla lajitausta on rullakiekosta tai maahockeystä. Pelitaidot voivat olla vaatimattomat, mutta asenne on rautainen. Viimeisimmän uutisen mukaan yliopiston uusi valmentaja on muuan Jaromir Jagr. Seuraamme mielenkiinnolla, kuinka miten Jaromirin pesti tuossa ympäristössä etenee.

Pekingissä huippukiekkoa edustaa venäjän VHL-liigassa pelaava KRS-ORG joukkue. Heillä kokoonpanossa on enemmän kiinalaisia pelaajia, kuin Shanghaissa pelaavalla KHL:n Kunlunilla. Menestys molemmilla joukkueilla omissa sarjoissaan on yhtä heikkoa. B2 divisioonassa pelaava miesten maajoukkueryhmä leireili talvella Vuokatissa. Sarjojen päätyttyä joukkuetta täydennettiin kiinalaisilla KHL ja VHL pelaajilla. Kunlunin hallinnoimiin KHL, VHL ja MHL (U20) joukkueisiin on kerätty kiinalaistaustaisia pelaajia Pohjois-Amerikasta. Kiinassa ei kuitenkaan tunneta kaksoiskansalaisuutta ja ainakin toistaiseksi ko. pelaajat eivät ole olleet maajoukkueiden vahvuudessa.

Valmentajien koulutusta oman seuramme valmentajillemme.

Suomalaisesta valmentajasta on moneksi. Salibandyn valmennuskurssi Kisakallion kiinan henkilökunnalle.


Alla vielä kaksi jännää videota siitä miltä arki kiinalaisessa seurassamme saattoi näyttää.


????????????
Xièxiè zh?ngguó. N? duì w?men h?n h?o.


P.S. Kannattaako lähteä valmentajaksi Kiinaan? Jokainen päättäköön itse.

Meidän lähtiessä Kiinaan saimme kotimaasta viestejä luonnollisesti siitä, miten me olemme edustamassa suomalaista valmennusta. Me toimimme Kiinassa tunnollisesti, suunnitelmallisesti ja rehellisesti. Meidän työtätapaa pidettiin ammattimaisena ja metodeja hauskoina sekä moderneina. Kaikkeen työantajan toiveisiin emme suostuneet ja teimme päätökset omien arvojemme pohjalta. Monet ulkomaiset kollegoistamme arvostivat sitä, miten me pidimme kiinni omasta näkemyksistämme. Osa taas toimi täysin paikallisen ohjeistuksen mukaan. Sillä tavoin toiminta ei kuitenkaan muuttunut eikä tule muuttumaankaan. Meitä ei painostettu mihinkään ja työmääräkään ei ollut suuren suuri. Ongelmia aiheutui puuttuassamme joihinkin paikallisten valmentajien kyseenalaisiin tekemisiin. Suomalainen suorapuheisuus ja rehellisyys saivat arvostusta mutta se myös oli isäntiemme jatkuva huolenaihe.

Kiinaan kannattaa lähteä, jos haluaa haastaa itsensä, kokea jotain uutta ja täysin erilaista. Kiinalaiset ovat ystävällisiä, hienotunteisia ja sosiaalisesti taitavia. Ravintolassa kiinalaiset haluavat lähes poikkeuksetta tarjota vierailleen ja heidän järjestämät tapahtumat toteutetaan aina näyttävästi. Kommunikointi ei ole niin suoraviivaista kuin Suomessa. Kun suomalainen kokee asioista sovitun, kiinalainen saattaa kokea käyneensä vain normaalia keskustelua, joka saattaa unohtua nopeasti. Siksikin kannattaa kartoittaa etukäteen huolellisesti tuleva työympäristö ja omat tehtävät.

Jos haluat hallita ympäristöäsi, vaikuttaa seurasi ja joukkueesi toimintaan ja toimia kuten valmentajat toimivat Suomessa niin kannattaa harkita lähtemistä. Edellä mainittu ei nimittäin tule onnistumaan Kiinassa. Kovista talviurheilun satsauksista huolimatta kiinalaiset johtavat tiukasti itse omia projektejaan. Vaikka puhutaan koulutuksesta ja kehittämisestä, heidän näkemykset ja tavoitteet voivat olla hyvin erilaiset, kuin ulkomaalaisen valmentajan, Kiinassa pitää ensin ystävystyä, vasta sen jälkeen voidaan miettiä uusia asioita. Ihmissuhteita arvostetaan ja ystäville ollaan lojaaleja. Yritykset ovat hyvin hierarkisia. Organisointi, oma-aloitteisuus ja päätösten teko poikkeaa suomalaisista toimintatavoista. Helpoin tapa välttää päivittäinen säätäminen, byrokratia ja valvontakamerat on olla menemättä Kiinaan. Toisaalta Kiinassa voi kohdata upeita ja unohtumattomia asioita, joita ei koskaan tule kokemaan omassa koti ympäristössä.